Joylla haastattelee Riittaa aiheesta positiivinen psykologia ja terveydenhuolto kesäkuussa 2020
Terveydenhuolto ja positiivinen psykologia. Lääketieteen tohtori ja anestesiologian erikoislääkäri Riitta Marjamaa kertoo meille tästä tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta tänään kello 18 Facebook-livessä!Riitta kiinnostui positiivisesta psykologiasta vajaa 10 vuotta sitten sairastuttuaan vakavasti. Hän on toiminut aktiivisesti Suomen positiivisen psykologian yhdistyksessä ja tuonut positiivisen terveyden ajattelua Suomeen.Haastattelijana toimii Joyllan toinen perustaja, Paulina Piippo.Tämä livelähetys on yksi Positiivinen psykologia työelämässä -sarjamme viidestä osasta. Kaikkia haastateltavia eri alojen ammattilaisia yhdistää se, että he ovat käyneet Positive Psychology Practitioner -koulutuksemme.Otamme mieluusti vastaan kysymyksiä ja kommentteja ennen haastattelua ja sen aikana! Jos emme ehdi vastaamaan kaikkiin kysymyksiin haastattelun aikana, palaamme niihin sen jälkeen.Tervetuloa mukaan!
Julkaissut Joylla Keskiviikkona 10. kesäkuuta 2020
Riitta Marjamaa Joyllan haastattelussa kesäkuussa 2020
Syksyllä 2001 istuin Saksan kotini työhuoneessa, kun sain puhelinsoiton, jossa minua kehotettiin avaamaan heti televisio. Sain kanavan näkyviin tietokoneelleni juuri kun terroristin kaappaama lentokone iskeytyi WTC:n toiseen torniin toisen savutessa vieressä. Se näkymä ei hevin poistunut verkkokalvolta.
Siitä alkoi synkkä ajanjakso. Olimme vasta muuttaneet
Amerikasta Saksaan ja WTC:n torneissa vierailustakaan ei ollut kovin kauaa. Nyt
maailma tuntui muuttuneen yhdessä hetkessä. Kuinka monta ruumista vielä
löytyisi? Kuinka palomiehet selviäisivät? Mitä vielä olisi tulossa? Mihin suureen
kaupunkiin terroristit seuraavaksi iskisivät? Uskaltaisiko mihinkään enää
matkustaa?
Olin päivät kotona ja minulla oli aikaa seurata tilanteen kehittymistä ja jälkipuintia televisiosta. Surffasin CNN:n, BBC:n ja Saksan kanavien välillä varmistaen, että kaikki ikävät uutiset pääsivät tajuntaani. Jäin koukkuun uutisiin. Kaikki muu tuntui merkityksettömältä ja turhanpäiväiseltä. Voin pahoin. Sain vatsahaavan.
Jotain tuttua
Koronavirusuutisten seuraamisessani huomaan jotain tuttua. Nyt uutisten seuraaminen on entistäkin helpompaa: Hesarin, uutisten ja hallituksen tiedotustilaisuuksien lisäksi myös somekanavat pitävät jatkuvasti ajan tasalla. Jälkiviisaita ja omatekoisia asiantuntijoita riittää vatvomaan tilannetta ja riitelemään viestiketjuissa. Taas huomaan jääneeni koukkuun. Taas murehdin. Taas voin pahoin. Vatsaa kivistää.
Kysyn itseltäni: Auttoiko WTC:n tilanneseuranta henkensä menettäneitä, vakavasti loukkaantuneita, orvoiksi tai kodittomiksi jääneitä ihmisiä? Ei. Entä auttaako murehtimiseni nyt koteihin vangittuja vanhuksia? Etäkouluun tai -työhön tuskastuneita? Työpaikan tai toimeentulon menettäneitä? Itse tautiin sairastuneita? Ei.
Murehtiminen, huolehtiminen ja uutisten pakonomainen päivittäminen ei auta ketään. Ei myöskään syyllisyyden tunteet, jotka kriisitilanteissa usein nousevat pintaan: Ansaitsenko olla terve? Olenko voinut tartuttaa jonkun, vaikkei minulla ole oireita? Oliko väärin käydä kampaajalla juuri hetkeä ennen kuin kontakteja kehotettiin välttämään? Pitäisikö nyt tehdä jotain tai jättää jotain tekemättä?
Ahdistus on normaali reaktio
Kriisitilanne, kuten taudin tai terrorismin uhka, aiheuttaa usein ahdistusta. Se voi saada tuntemaan katteetontakin syyllisyyttä. Yksinäisyys ja eristäytyminen koettelevat mielenterveyttä. Samaan aikaan voi olla meneillään monta muutakin haastetta. Yhtälö on tarpeeksi raskas ilman ylimääräistä murehtimista, jota jatkuva tilanneseuranta saa aikaan. Se kun ei kerta kaikkiaan auta millään tavalla.
Mitä murehtimisen sijaan?
Uutistietojen päivittäminen kerran päivässä voisi riittää, non-stop lisää huolestuneisuutta. Nyt olisi parasta keskittyä elämään yksi päivä kerrallaan murehtimatta liian pitkälle tulevaisuuteen, jota ei voi ennustaa.
Arkisissa rutiineissa pysyminen rytmittää päivää ja auttaa pysymään järjissään. Jos vanhat rutiinit eivät etätyön tai kotikoulun vuoksi toimi, kehitä uusia! Tekemättä niistä kuitenkaan uusia stressin aiheita. Armollisuus on suotavaa – kaikkea ei nyt tarvitse jaksaa.
Säännöllinen rytmi auttaa. Nouse ylös säälliseen aikaan. Pue päällesi jotain kivaa tai nättiä, vaikka olisit ihan yksin. Kampaa hiuksesi, laita vähän meikkiä tai aja partasi, jos olet mies. Nimenomaan itsesi takia! Tee jotain, mistä saat aikaansaamisen fiiliksen: petaa sänky, siivoa keittiö, järjestä paikkoja. Käy etätyöhön tai mitä teetkään ja pidä taukoja. Lopeta suunniteltuna aikana. Pidä yhteyttä läheisiin ja ystäviin käytössä olevin keinoin.
Mikä tärkeintä: Tee joka päivä jotain, mikä tuo sinulle iloa! Tässäkin tilanteessa on lupa nauraa! On lupa – tai jopa velvollisuus – huolehtia omasta jaksamisestaan ja tehdä asioita, jotka parantavat mielialaa.
Keskity tähän päivään. Ja huomenna huomiseen. Tämäkin menee aikanaan ohi.
Someaikakaudella on helppoa pitää näennäisesti yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Kuulumisten kyselyyn ei juuri ole tarvetta – riittää, kun seuraat päivityksiä ja postaat välillä itsekin jotain. Yhtäkkiä saatat kuitenkin huomata, ettet ole nähnyt parasta ystävääsi tai sisaruksiasi kuukausiin, ehkä jopa vuosiin. Näin ainakin minulle on käynyt.
Hyvät ihmissuhteet tuovat terveyttä
Ihmissuhteiden merkitys ihmisen terveydelle on järisyttävä: ne, joilla on tukea antavia ihmissuhteita, elävät tutkimusten mukaan jopa 50% todennäköisimmin pitkään ja terveempinä kuin ne, joilla niitä ei ole. Ihmissuhteiden puute taas on yhtä vaarallista terveydelle kuin tupakointi ja alkoholin käyttö ja jopa vaarallisempaa kuin liikunnan puute. Se lisää elimistön kroonista hiljaista tulehdusta, joka puolestaan on monien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, joidenkin syöpien, diabeteksen ja ehkä jopa masennuksen taustalla!
Määrä vai laatu?
Jos sinulla siis on hyvä suhde yhteenkin ihmiseen, jolle voit soittaa kello 3 yöllä jos sinulla on mikä tahansa hätä, olet onnekas. Sinulla on pienempi todennäköisyys sairastua ja jos sairastut, toivut vakavastakin sairaudesta todennäköisesti nopeammin. Esimerkiksi rintasyöpäpotilaiden kohdalla on todettu, että niiden, joilla ei ole edeltäviä tukea antavia ihmissuhteita, riski kuolla tautiin on moninkertainen.
Parisuhteessa
Mutta onhan minulla puoliso ja lapset, saatat sanoa. Miehille pelkkä naimisissa oleminenkin näyttää tutkimusten valossa olevan terveellistä. Me naiset olemme vaativampia: parisuhteen on oltava laadultaan oikeanlainen tuottaakseen terveyttä. Huonossa parisuhteessa masennusriski kasvaa ja ristiriitaiset ihmissuhteet saattavat sairastuttaa. Tarvitsemme vastaanottavaisen ja ymmärtävän puolison, joka osaa myös iloita onnistumisistamme. Tätä ”myötäiloa” odottanevat toki myös miehet meiltä naisilta.
Ettei kukaan olisi yksin
Parisuhdetta ei kaikilla ole. Kuitenkin meillä on sisäänrakennettu tarve kuulua johonkin ja tulla hyväksytyksi. Yhteisöllisyyden soisi lisääntyvän digiaikakaudellakin, jotta kenenkään ei tarvitsisi ilman tukea antavia ihmissuhteita.
Kun asuin ensimmäistä vuotta Yhdysvalloissa odotellen työlupaa, olin todella yksinäinen. En tuntenut ketään ja puolisokin teki pitkiä työpäiviä. Kuinka mieltä lämmittävää olikaan, kun kävelylenkilläkin nuo tuntemattomat, suomalaisten pinnallisiksi haukkumat jenkit, hymyilivät ja tervehtivät! Saattoivat kysäistä ”How are you?”, vaikka eivät tietenkään olleet kiinnostuneita elämäntarinastani. Se sai kuitenkin tuntemaan, että olin tervetullut, hyväksytty ja huomattu. Ehkä voisimme oppia jotain heiltä, ettei kenenkään tarvitsisi kokea olevansa täysin yksin maailmassa.
Pidetään huolta ihmissuhteistamme! Samalla voisimme miettiä, millä tavalla tänäänkin voisi osoittaa inhimillistä lämpöä sille, jolla niitä ei ole.
Lähde (esim.):
Nieminen, T. (2015). Healthier together?: Social capital, health behaviour and health. Helsinki: [T. Nieminen].
