Someaikakaudella on helppoa pitää näennäisesti yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Kuulumisten kyselyyn ei juuri ole tarvetta – riittää, kun seuraat päivityksiä ja postaat välillä itsekin jotain. Yhtäkkiä saatat kuitenkin huomata, ettet ole nähnyt parasta ystävääsi tai sisaruksiasi kuukausiin, ehkä jopa vuosiin. Näin ainakin minulle on käynyt.
Hyvät ihmissuhteet tuovat terveyttä
Ihmissuhteiden merkitys ihmisen terveydelle on järisyttävä: ne, joilla on tukea antavia ihmissuhteita, elävät tutkimusten mukaan jopa 50% todennäköisimmin pitkään ja terveempinä kuin ne, joilla niitä ei ole. Ihmissuhteiden puute taas on yhtä vaarallista terveydelle kuin tupakointi ja alkoholin käyttö ja jopa vaarallisempaa kuin liikunnan puute. Se lisää elimistön kroonista hiljaista tulehdusta, joka puolestaan on monien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, joidenkin syöpien, diabeteksen ja ehkä jopa masennuksen taustalla!
Määrä vai laatu?
Jos sinulla siis on hyvä suhde yhteenkin ihmiseen, jolle voit soittaa kello 3 yöllä jos sinulla on mikä tahansa hätä, olet onnekas. Sinulla on pienempi todennäköisyys sairastua ja jos sairastut, toivut vakavastakin sairaudesta todennäköisesti nopeammin. Esimerkiksi rintasyöpäpotilaiden kohdalla on todettu, että niiden, joilla ei ole edeltäviä tukea antavia ihmissuhteita, riski kuolla tautiin on moninkertainen.
Parisuhteessa
Mutta onhan minulla puoliso ja lapset, saatat sanoa. Miehille pelkkä naimisissa oleminenkin näyttää tutkimusten valossa olevan terveellistä. Me naiset olemme vaativampia: parisuhteen on oltava laadultaan oikeanlainen tuottaakseen terveyttä. Huonossa parisuhteessa masennusriski kasvaa ja ristiriitaiset ihmissuhteet saattavat sairastuttaa. Tarvitsemme vastaanottavaisen ja ymmärtävän puolison, joka osaa myös iloita onnistumisistamme. Tätä ”myötäiloa” odottanevat toki myös miehet meiltä naisilta.
Ettei kukaan olisi yksin
Parisuhdetta ei kaikilla ole. Kuitenkin meillä on sisäänrakennettu tarve kuulua johonkin ja tulla hyväksytyksi. Yhteisöllisyyden soisi lisääntyvän digiaikakaudellakin, jotta kenenkään ei tarvitsisi ilman tukea antavia ihmissuhteita.
Kun asuin ensimmäistä vuotta Yhdysvalloissa odotellen työlupaa, olin todella yksinäinen. En tuntenut ketään ja puolisokin teki pitkiä työpäiviä. Kuinka mieltä lämmittävää olikaan, kun kävelylenkilläkin nuo tuntemattomat, suomalaisten pinnallisiksi haukkumat jenkit, hymyilivät ja tervehtivät! Saattoivat kysäistä ”How are you?”, vaikka eivät tietenkään olleet kiinnostuneita elämäntarinastani. Se sai kuitenkin tuntemaan, että olin tervetullut, hyväksytty ja huomattu. Ehkä voisimme oppia jotain heiltä, ettei kenenkään tarvitsisi kokea olevansa täysin yksin maailmassa.
Pidetään huolta ihmissuhteistamme! Samalla voisimme miettiä, millä tavalla tänäänkin voisi osoittaa inhimillistä lämpöä sille, jolla niitä ei ole.
Lähde (esim.):
Nieminen, T. (2015). Healthier together?: Social capital, health behaviour and health. Helsinki: [T. Nieminen].
Kirjoittaja:
Riitta Marjamaa Lääkäri, valmentaja, lyhytterapeutti, positiivisen psykologian asiantuntija
Lisää Riitasta: http://kohottamo.fi/oma-tarina/